Onnellinen päästä varpaisiin

perjantai 20. helmikuuta 2015

Tarvekeskeinen vuorovaikutus



Tarvekeskeisessä vuorovaikutusmaailmassa ei ole oikeaa tai väärää. Siellä on vain tarpeita meillä sekä toisilla ihmisillä. Kun emme yritä oikeassa saati väärässä, voimme kohdata toisen tasavertaisena ja päästä rauhanomaiseen elämään. Silloin olemme tilassa, jossa olemme yhtä kiinnostuneita toisen hyvinvoinnista yhtä lailla kuin omastamme.

Esimerkki työelämästä

Maija kokee turhautumista siitä, miten hänen työkaverinsa Raija käyttäytyy. Myös muut ovat "leimanneet" Raijan hankalaksi työkaveriksi. Raija ei välttämättä ole ollenkaan tietoinen leimastaan. Työkaverit kokevat, että Raija hankaloittaa kaikkien viihtyvyyttä käytöksellään. Hän on oikea vastarannan kiiski! Mikään ei sovi. Työkaverit kokevat, että Raija on kuin prinsessa, joka vaatii erityiskohtelua ja kokevat Raijan tunteenpurkaukset loukkaavina.

Miten tarvekeskeinen ajattelu hoitaa tilanteen?

Me emme voi muuttaa toisia. Voimme muuttaa ainoastaan itseämme ja omaa suhtautumistamme asiaan. Se, että jos työkaverit hyväksyvät Raijan sellaisena kuin hän on, ei tarkoita, että heidän pitäisi hyväksyä kaikki Raijan teot sellaisina kuin ne ovat! Voimme hyväksyä sen, että edessämme on henkilö, joka sanoo jotain, joka on erilaista kuin itse ajattelemme.

Meillä kaikilla on tarpeita, joita koetamme parhaamme mukaan tyydyttää. Kun voimme hyvin, ovat tarpeemme tyydytettyjä. Kun voimme huonosti, jokin tarve odottaa tyydyttämistään. Tässä tilanteessa muut työntekijät voivat kokea, että heillä on tarve rauhalliseen ja yhteistyökykyiseen työpaikkaan, jossa kaikilla on hyvä olla. Kun tarkastelemme Raijaa "tarvekeskeisten-linssien" läpi, emme näe häntä hankalana, vaan voimme nähdä hänet ihmisenä, jolla on myös jokin tarve (yksi tai useampi), mitä hän yrittää täyttää.

Voimme lähteä kartoittamaan, mikä Raijan tarve on. Kun katsomme maailmaa tarvekeskeisyydestä käsin, emme näe syypäitä, emme tuomitse, emme yritä hallita, vaan olemme aidon kiinnostuneita toisen hyvinvoinnista yhtälailla kuin omasta hyvinvoinnistamme. Emme myöskään tee tulkintoja (Kylläpä se Raija taas on hankalana.), vaan teemme havaintoja (Raija sanoo jotain, mikä aiheuttaa meissä jonkin tunnereaktion, jonka takana on jokin tarve).

Keskustelu voi mennä vaikka näin:

Maija: Kun kuulen sinun sanovan, ettei Teija ja Pekka tee työtään riittävän hyvin, olen hämmästynyt ja huomaan tarvitsevani lisää selkeyttä tähän asiaan.
Raija: Mutta hehän ovat typeriä!
Maija: Oletko tyytymätön, koska haluaisit, että kaikki työyhteisön jäsenet tekevät sen mitä heiltä odotetaan?
Raija: Minulla ärsyttää, kun en saa suunvuoroa keskusteluissa, vaan aina minut jyrätään!

Maija: Ymmärränkö oikein, että sinulle on tärkeää tulla kuulluksi etkä koe sen tapahtuvan läheskään aina tällä työpaikalla?
Raija: Kyllä! Haluan, että minutkin huomioidaan keskusteluissa.
Maija: Ok. Kuulen, että sinä et aina koe tulevasi kuulluksi ja haluaisit myös saada puheenvuoron kokouksissamme ja tilaisuuden sanoa oma mielipiteesi. Miten tämä tapahtuisi parhaiten? Mitä haluat meidän muiden tekevän, jotta kokisit tulevasi kuulluksi?
Raija: No haluaisin saada selkeän puheenvuoron ja että minua ei vain ohiteta niin kuin niin usein on käynyt.
Maija: Tarkoitatko, että antaisimme esimerkiksi puheenvuoron jokaiselle kokouseen osallistuvalle erikseen vuorotellen? Olisiko se sinusta hyvä käytäntö?
Raija: Kyllä! Juuri sitä haluaisin!

Maija: Kun kuulen sinun puhuvan tavalla, joka kuvaa väheksyntää muita työntekijöitä kohtaan, olen huolissani työilmapiiristämme ja haluaisin kuulla sinulta ja muilta paljon enemmän arvostusta ja kunnioitusta toisia kohtaan.

Raija: No sanoppa se noille idiooteille!!!

Maija: Haluan, että meillä kaikilla - niin sinulla, minulla ja muilla on hyvä olla. Kun nimittelet ihmisiä koen sen loukkaavana, koska toivon, että työpaikalla kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan on yksi tärkeä arvo, jota toteutemme. Olisitkä haluakas jättämään kaikki nimittelyt pois ja puhutella jokaista heidän omalla nimellään?
Raija: Hyvä on, mutta haluan tulla kuulluksi.
Maija: Kuulen, että haluat tulla kuulluksi, ja autan sinua mielelläni siinä.


Tarvekeskeisyydessä meillä ei ole vaatimuksia, vaan pyyntöjä, joka edesauttaa meitä elämään vastuullista elämää ilman oletuksia siitä, millaisen toisen ihmisen pitäisi olla.

Tarvekeskeisyys ei syyllistä, eikä tuomitse. Jos haluat antaa palautetta, voit ehkä helpoiten erottaa rakentavan palautteen kritiikistä siten, että siihen ei sovi sanat "Senkin sika!". Jos sanat sopivat, niin todennäköisesti on kyse enemmänkin kritiikistä kuin palautteesta. Miten haluaisit toisten toimivan eri tavalla kuin he nyt toimivat?

Syyllistävä kritiikki: "Taas olet jättänyt vaatteet minun siivoottavakseni, senkin sika! Siivoa heti jälkesi tai heitän ne roskiin!!"

Tarvekeskeinen palaute: "Kun näen, että olet jättänyt vaatteesi lattialle, (tämä on havainto) huomaan, että viihtyisin paremmin, jos vaatteet olisivat naulakossa ja täällä olisi siistiä. (oma tarve) Olisitko halukas jatkossa laittamaan vaatteesi naulakkoon jotta kotimme pysyisi siistinä ja voisimme koska tahansa myös vastaanottaa vieraita tänne? (jota seuraa pyyntö)"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti