Onnellinen päästä varpaisiin

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Entä sitten, jos työpaikka meneekin?

© Hugo Kerr

Ihmisten elämään mahtuu pahaa oloa, ja paljon. Yt-neuvotteluita, terveysongelmia, huolia ihmissuhteissa. Paljon mahtuu tähän maailmaan myös sellaista pahaa oloa, jonka ihminen hautaa sisälleen.

Tuntuu kuin monella ihmisellä olis jotenkin kadonnut taju siitä, mikä on OIKEASTI tärkeää. Millä on OIKEASTI merkitystä. Ihminen herää tähän usein vasta jonkun ison kriisin keskellä, vaikka kuultuaan sairastavansa syöpää.

Kun ihminen on keskittynyt vain omaan ongelmaansa, vaikka menetettyyn työpaikkaan, hän sokeutuu elämän muille vaihtoehdoille. Sinä masennuksen hetkenä hän velloo syvällä alakulossa, miettien negatiivisia ajatuksia siitä, että mitenköhän tässä selviää, kelpaanko enää kellekkään, olenko minkään arvoinen… Sinä hetkenä hän on sokeutunut elämälle ja sen lukuisille vaihtoehdoille. Sinä hetkenä hän on sokeutunut auringonpaisteelle, linnun laululle, elämän ilolle. Sinä hetkenä hän on unohtanut, että hänellä on ehkä aiemminkin ollut elämässään haasteita, joista hän on selvinnyt. Miksei siis nytkin?

Miten sinä voit?


Löydätkö iloa arkipäivistäsi, vaikka ympärilläsi olisi uhka YT-neuvotteluista? Löydätkö ilon hetkiä kaikesta huolimatta?

Hyvin useat ihmiset havahtuvat arvostamaan todella tärkeitä asioita vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Ja nyt en puhu menetetystä työpaikasta, vaan vaikkapa omasta mielenrauhasta ja terveydestä. Se, miten voit henkisesti, vaikuttaa myös terveydentilaasi.

Entä sitten, jos työpaikka lähtee alta? Entä sitten, jos puoliso löytääkin jonkun toisen? Entä sitten, jos saat maksuhäiriömerkinnän? Joskus jonkun asian loppu voi olla jonkun muun asian hyvä alku. Joskus asioita tapahtuu. Emme voi estää elämää. Potkut, puolison hylkääminen tms eivät määritä sinun ihmisarvoasi, jos et anna niiden määrittää.

Se, jos toteat "entä sitten", ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Se ei tarkoita asioiden kieltämistä, mutta se vapauttaa sinut mielen kahleista, joita olet huomaamattasi rakentanut.

Yksi tapa päästä eroon ahdistavasta ajattelutavasta on harjoittaa läsnäolemista. Sillä silloin et murehdi menneitä, saati pelkää tulevaisuutta. Nautit ja ymmärrät, miten tässä hetkessä sinulla on asiat hyvin. Kuulet lasten naurun. Tunnet tuulen tuiverruksen kasvoillasi. Alat huomaamaan asiat, jotka ovat elämässäsi hyvin. Alat tuntea kiitollisuutta, sillä kiitollisuuden tunteminen on helppo tie kestävään tyytyväisyyteen. Kun tunnet kiitollisuutta, avaat myös tiedostamattasi mielesi vaihtoehdoille, sillä niitä on ihan aina - myös silloin, kun sinusta ei siltä tunnu. Riittää siis vain, että otat ne itse laittamasi laput pois silmiltäsi ja alat nähdä maailman kaikessa kauneudessaan, kuin myös avarrut ajatukselle "miten teen tämän asian itselleni mahdolliseksi".

Meidän ei tarvitse hyväksyä kaikkea, mitä ympärillämme tapahtuu. Ei todellakaan. Mutta voimme hyväksyä kaikki ihmiset koko siinä ihanassa kirjossa, joita he ovat. Voimme hyväksyä ihmisen, vaikka emme hyväksyisi hänen tekojaan tai ajatuksiaan jossain asiassa. Kun opettelemme tunnistamaan omat ja toisten tarpeet käytöksen takana, opimme paljon myös myötätunnosta ja elämäämme astuu rauha. Rauha, vaikka satunnaisesti joskus harmittaisikin, tai suuttuttaisi jokin. Olemme ihmisiä inhimillisine tunteinemme. Tunteet toimivat herätyskellon tavoin ja herättävät meidät huomaamaan tarpeemme.

© Chris Sardegna


Miten ajatuksesi johtavat sinut ahdistukseen?


Mieti jotain sellaista asiaa tai ihmistä, joka juuri nyt ahdistaa sinua jollain tavalla. Huomaa, mitä tämä ajatus saa sinussa aikaan, miltä se tuntuu kehossasi! Huomaa, mitä se saa aikaan ihmisessä tai asiassa, joka jurppii sinua. Huomaatko? Kiukkusi ei tee yhtään mitään kiukkusi kohteelle, mutta mitä ahdistusta ja harmistusta se saa aikaan sinussa? Mitä hyötyä sinulla on tästä vihanpidosta? Mitä tapahtuu, jos päästät tuosta harmistuksesta irti?

Katso ympärillesi! Huomaatko!!! Olet itse antanut arvon kaikelle, mitä näet. Kaikelle, mitä omistat. Kaikelle mitä ajattelet. Olet huomaamattasi jakanut asiat hyviin ja pahoihin, hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin, oikeisiin ja vääriin. Mitä tapahtuu, jos otat tuon merkityksen pois asioilta?

Karrikoituna esimerkkinä joulu. Yhdelle se on iloinen perheen juhla, toiselle se on ahdistava pakollinen rituaali, kolmannelle se ei merkitse yhtikäs mitään, neljännelle se on pakanallinen perinne, viidennelle jotain muuta. Kuitenkin se on vain kasa päiviä. Ihan tavallisia päiviä, joille olemme antaneet sen merkityksen, mikä sillä on. Luonto ei tiedä milloin on joulu… Jos joulu on sinulle ilon juhla, olkoon. Jos se on sinulle ahdistus, mitä tapahtuu, jos keksit jotain muuta tilalle? Ei sinua kukaan pakota menemään perhejuhliin, jos ne ahdistavat. Tai jos olet yksinäinen, mitä menetät, jos järjestät yhteisen jouluillallisen vaikka muille joulunsa yksinviettäville?

Kun tulet tietoiseksi siitä, mitä merkityksiä luot asioille, voit myös lakata luomasta niille sen kummepia merkityksiä. Ne vain ovat. Mikä todella merkitsee? Mikä on todella tärkeää tässä hetkessä?

Jos saat potkut, entä sitten? Olet edelleen hengissä. Voit nähdä työttömyyden häpeänä, tai vaikkapa aikana omalle itsellesi, jolloin voit vaikka miettiä, mitä oikeasti haluat tehdä tässä elämässä. Suomessa on melko mahdotonta kuolla nälkään ja joutua sillan alle asumaan. Mitä enemmän olet läsnä hetkessä, sitä paremmin voit, sillä kauhut tulevat monesti asioista, joita on tapahtunut menneisyydessä ja joista et ole syystä tai toisesta päästänyt irti. Tai sitten kauhut tulevat peloista, joita olet ladannut tulevaisuuteesi, vaikka tiedostat, etteivät ne koskaan välttämättä edes toteudu. Tämä on sinun elämäsi. Tee siitä hyvä nyt.

Suutuitko tästä kirjoituksesta?


Mietitkö kenties jotain sellaista vaikka "No mites minä laskut maksan? Positiivisella ajattelullako?" No et tietenkään, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää sinut huomaamaan, ettei jatkuva valittaminen tai murheissa rypeminen vie sinua eteenpäin. Vai viekö? Tuoko se sinulle jotain hyvää? Mitä siitä saat? Ehkä hetken aikaa henkistä tukea ystäviltä, mutta jatkuva valittamisen kierre sairastuttaa niin sinut kuin ystäväpiirisikin. Mikset vaihtaisi levyä siis jo tänään? Näytä, millaisista aineksista sinut on todella tehty! Näytä, mihin kaikkeen sinä pystyt. Iloitse, nauti tästä päivästä!

Kun tulet tietoiseksi siitä, miten ajatukset vaikuttavat hyvinvointiisi ja miten niitä ei kannata aina ottaa vakavasti, olet jo hyvällä tiellä kohti parempaa hyvinvointia. Sillä hetkellä ymmärrät myös, miksi ilo ja suru ovat oman mielesi valintoja. Voit milloin tahansa vain päättää valitsevasi ilon surun sijasta, eikö totta! Sinä olet tärkeä, muista se!

Huomautus: Tämä kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Raahen Seutu -lehdessä sekä myös Voimavaravalmennuksen uutiskirjeessä syksyllä 2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti