Onnellinen päästä varpaisiin

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Miksi laihduttaminen on typerää


Huomautus!
Näin ollen sinulla on lupa olla onnellinen,
rakastaa itseäsi, ymmärtää oma arvosi,

uskoa upeisiin asioihin, ja tulla
kohdelluksi rakastavasti ja kunnioitettavasti.
- thehiyl.com

Kun päätämme alkaa dieetille, tai muuten vain ottaa tavoitteeksi laihtua, emme elä hetkessä. Mikä siinä sitten on vialla?

Se; että mieli, joka janoaa jotain, janoaa koko ajan uudelleen ja uudelleen jotain lisää. No niin. Pudotamme painoa ja saavutamme tavoittemme. Mitä sitten tapahtuu? Alamme pelkäämään, että menetämme sen, minkä olemme saavuttaneet. Tai löydämme jotain muuta, mitä pitää korjata. Kierre on valmis. Voisiko ennemmin vaan elää? Laihduttamisen idea on kurja myös siksi, että se olettaa, että ihmisessä olisi jotain vialla, olis jotain korjattavaa.

Hedelmällisempää on opetella rakastamaan omaa itseään sellaisena kuin on. Kunnioittamaan sitä, mitä on. Monille itsensä hyväksymättömyys juuri ajaa laihduttamiseen. No entäpä kilpirauhasongelmat yms, jossa sairaus lihottaa? Joskus sitä saattaa vaikkapa lääkäri tai muu hoitaja ehdottaa.

Keskitymme siihen, mitä näemme. Kun näemme vain läskimme, meidän on tosi vaikea nähdä mitään muuta. Esim sitä hyvää, mikä meissä on. Tunnesyömiseen en tässä paneudu sen enempää, sillä mielestäni se on vain sitä, että ihminen on samaistunut tuhoisaan ajatukseen ja kuvittelee sen todeksi. Piste.


Keho on kulkuväline 


Joskus myös ajattelutavan vaihtaminen voi auttaa hyväksymään kehon sellaisena kuin se on. Esim, jos verrataan sitä vaikkapa autoon.

Keho tarvitsee oikeanlaista polttoainetta, ihan kuin autokin. Jos bensa-autoon laitetaan dieseliä, lakkaa se käymästä. Kun ihminen laittaa tankkausaukostaan sisälle itselleen sopimatonta polttoainetta, näkyy se ensin pieninä häiriötekijöinä terveydessä ja myöhemmin sairauksina, kuten vaikkapa diabeteksena.

Ihmisten polttoainemaailmassa vallitsee melkoinen trafiikki. On paleota, heikkilää, heinosta, raakaruokaa, vegaaniutta, ja ja ja.... Kukaan ei kuitenkaan ole sinun kehosi. Vain sinä voit tietää, mikä on parasta sinun moottorillesi ja mikä pitää sinut käynnissä. Itse kokeilemallakin selviää, mutta joskus on hyvä tarttua myös ravintovalmentajan apuun, joka katsoo kehosi tarpeita ihan eri näkökulmasta ja voi täten auttaa löytämään sen oikean ja sopivan ruokavalion.

On yksi asia, josta varmasti kaikki näkemykset ovat yhtä mieltä ja se on ruuan puhtaus. Koeta valita mahdollisimman puhdasta ruokaa. Enkä usko, että yksikään myöskään suosii valtaisaa sokerin ja nopeiden hiilareiden käyttöä. Mietippä mitä tapahtuu, jos laittaisit vaikkapa auton polttoainesäiliöön herkkukurkkuja?




Keho tarvitsee säännöllistä huoltoa, niinkuin autokin. Kun huollamme autoa säännöllisesti, lisäämme öljyt ajallaan jne, toimii se luotettavammin, ja minimoimme myös yllättävät hajoamiset. Sama juttu pätee kehoon. Kun pidämme huolta kokonaisvaltaisesti tästä kulkuvälineestämme, lisäämme kehomme käyttömukavuutta ja luotettavuutta. Koska olet viimeksi vaikkapa tarkistuttanut hampaasi? Hampaidenkin terveys on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille.

Auto tarvitsee liikettä, muuten siitä ruostuvat jarrut. Liikettä tarvitsee myös kehomme. Ihminen on luotu liikkumaan. Jos et pidä juoksemisesta, kokeile kävelyä. Sen sijaan, että keskittyisit hyljeksimään kaikkea, koeta löytää se jokin, mikä saa sinut innostumaan. Minä en tiennyt tykkääväni tehojumpasta ennenkuin kokeilin. Rakastan sitä tunnetta, kun kerrassaan taitavan valmentajan avulla tekee aina pikkuisen paremmin, ylittää oman mukavuusalueensa, sillä siellä ne parhaat asiat ovat. Kehittymistä tapahtuu, kun vaan ylittää rajansa aina välillä.

Sitten on vielä auton tuunaaminen, jossa parannellaan joko auton suorituskykyä tai ulkonäköä. Ihminen voi haluta “tuunailla” itelleen vaikkapa sixpackit :o). Jos se tuo iloa, niin mikäs siinä!

Siitä voi olla monta mieltä, että tarvitseeko auto hellyyttä… :o) Keho ainakin tarvii! Nyt en puhu siitä, mitä kahden ihmisen välillä voi tapahtua, vaan siitä henkisestä hellyydestä, jota voit osoittaa itsellesi. Se on sellaista rakkautta, jota kukaan muu ei voi antaa ja jonka antajana juuri sinä olet pääosassa. Miten sielusi sisustat? Koska olet viimeksi vaikkapa silittänyt poskeasi tai käsivarttasi hellästi ja kertonut itsellesi, että jees, kelpaan ihan näin vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti