Onnellinen päästä varpaisiin

torstai 31. heinäkuuta 2014

Iloitsetko vai paheksutko muiden onnistumisia?



Iloitsen muiden iloista ja onnistumisista - myös silloin, kun minulla ottaa jokin asia päähän tai surettaa. Huomaan, että tunnen kateutta hyvin harvoin. Tunnen iloa tästä ”ominaisuudestani”. En ole sitä juuri koskaan kunnolla pysähtynyt miettimään, vasta kuin nyt pyynnöstä.

Wikipedia määrittelee kateuden seuraavasti:
Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.

Jos tunnet kateutta, voi mielesi aiheuttaa sinulle kärsimystä kuullessasi ystäväsi ulkomaan matkasta, ihanasta puolisosta, isosta ja pulleasta lompakosta, ystävistä tai jostain muusta. Voit tuolloin kokea, ettei se ole sinulle mahdollista. Se voi olla osin tottakin, sillä en tiedä mitä maailma on sinun kohdallesi varannut. Niin. En sano, että höpö-höpö - kaikki on mahdollista, sillä en usko, että kaikki asiat ovat meille tarkoitettuja. Hieman samaan tapaan kuin usein näkee hoettavan ”yritä, kunnes onnistut”. Ei kaikkien ole tarkoitus onnistua siinä, missä yrittävät. Ehkä heillekin on oma polkunsa. Ehkä jokin odottaa vielä valmistumistaan. Tai sitten ei. Joskus voi olla hyvä juttu osata pysähtyä.

Luottamus on ehkä isoin asia, johon sinun olisi hyvä keskittyä, mikäli haluat päästä irti kateuden aiheuttamasta tuskasta ja opetella nauttimaan rakkaiden, läheistesi ja jopa ventovieraiden onnistumisista. Asioilla on tapana järjestyä - tavalla taikka toisella.

Kateudella, kuin myös muilla tunteilla on tärkeä tehtävä. Se herättää sinut tietoiseksi tarpeistasi. Jos hetken mietit jotain ihmistä, jota kohtaan tunnet kateutta, mitä tarvisit tuossa tilanteessa? Mikäli kadehdit vaikkapa naapurin uutta autoa, niin se ei ole itse asiassa auto, mitä tarvitset. Mieti, mikä tarve on kateuden takana? Mitä tuo auto mahdollistaisi sinulle?

Joskus voimme kuvitella, ettei meistä ole johonkin, vaikka meistä on. Uskon, että ihminen voi oppia loistavaksi siinä, missä hän haluaa oppia loistavaksi. Kunhan vaan uskaltaa astua epämukavuusalueelleen sen sijaan, että keksisi kaiken maailman tekosyitä, kuten ”ei minusta nyt ole vaan tähän”, ”ei ole rahaa”, ”en minä voi, kun on tämmönen elämäntilanne”. No okei, toki esim rahan puuttuminen voi oikeasti hidastaa suunnitelmien etenemistä. Mutta on tärkeä muistaa kaksi asiaa. Jos koet olevasi vailla rahaa, se ei ole varsinaisesti raha, jota tarvitset. Raha on vain väline. Tarvitset jotain, minkä raha tai muu vastaava mahdollistaa.

Vanha sanonta toteaa ”Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset.” Kumpaan kastiin sinä kuulut? Miksi tuhlaisit omaa aikaasi esteiden miettimiseen? Mieti ennemmin keinoja, joilla mahdollistat haluamasi asiat. Kun alat keskittyä asioihin, joita haluat sen sijaan, että keskityt niihin, joita et halua, alat nähdä metsän puilta. Jos joku asia ei toimi, kokeile jotain muuta keinoa.

Ihmetyttääkö sinua nyt, kun sanon ensin, ettei kaikki ole mahdollista ja sitten heti perään, että onpas? Uskon, että meillä kaikilla on oma polkumme. Joskus saatamme haluta asioita, joita emme oikeastaan tarvitse, mutta egomme jostain syystä haluaa tätä havitella. Tästä kirjoittelen myöhemmin erillisen blogitekstin ”Kaikki on mahdollista”.

Mielestäni on tärkeää muistaa myös vanha sanonta, joka mielestäni pätee myös kateuteen: ”Ennen kuin ryhdyt arvostelemaan jotakuta, kulje ensin kilometri hänen kengissään.”

Kun nyt mietit sitä ihmistä, jota kohtaan tunsit kateutta… Olisitko valmis hyppäämään hänen ”kenkiinsä”? Olisitko valmis kokemaan kaiken sen, mitä hän on elämässään kokenut? Olisitko valmis ottamaan vastaan kaiken sen, mitä hänellä on nyt? Hyvine ja huonoine puolineen?

Yleensä kateuden tunteet voivat johtua myös siitä, ettei ihminen yksinkertaisesti ymmärrä, mitä kaikkea hyvää hänellä on jo elämässään. Ihminen, joka on keskittynyt enemmän elämänsä kurjuuteen, on sokeutunut kaikelle sille hyvälle, joka hänellä on. Tuo näkökyky on mahdollista palauttaa esimerkiksi pitämällä kiitollisuuskirjaa. Kirjaa vihkoseen tai puhelimeesi joka päivä kuukauden ajan kaikki asiat, joista tunnet kiitollisuutta, - määrittelemättä niitä isoihin tai pieniin asioihin. Uskon, että huomaat positiivisia tuloksia ajattelussasi jo kuukauden päästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti